Post by Anni on Jul 8, 2017 16:50:17 GMT 3
ANNIN MAASTORETKI
Maastoon on aina kivempi lähteä porukalla kuin yksin, ja siksi Anni lähteekin tutustuttamaan uutta talliporukkaa Jinnilän ja Liekkijärven monipuolisiin maastoihin. Reissuun varataan aikaa 2-3h ja tarkoitus on edetä kaikissa askellajeissa. Retkestä tulee pieni kehyskertomus ja maksuksi riittää jonkinlainen fiilistelypätkä.
Lähtijät
Anni - Cara
Wilma - Alma
Lauri - Väiski
Adalind - Leonis
Anni kertoo
Harmaa pilvimassa peitti koko taivaan, mutta säätiedotus ei ollut luvannut sadetta. Caran askeleet keinuttivat tamman nauttiessa maastoretkestä, jotka olivat olleet kesällä harvassa mammalomailun vuoksi. Nyt mammat olivat molemmat päässeet lenkille ja vieläpä herrasmiesseurassa.
Laidunten jäädessä taa hiekkatieltä käännyttiin polulle, joka kiemurteli puiden lomassa. Alma yritti hepuloida jo ensimmäisen pensaikon kohdalla ollen täysin varma siitä, ettei edes Caran perässä ollut turvallista kulkea niiden ohi - tai vastaavasti pientä ratsastajaa oli kiva kiusata. Lauri huikkaili ohjeita Väiskin selästä, vaikka miehen ajatukset tuntuivat olevan jossain muualla kuin punaisessa ponitammassa.
Koska mukana oli kaksi mammalomalaista, vauhti pysyi ravipätkillä rauhallisena. Laukkaamaan päästiin parin mäen muodossa, väleihin otettiin reilusti käyntiä. Maastojen vaihtelevuus olikin yksi Liekkijärven parhaimpia puolia, ainakin näin hevosenomistajien kannalta: löytyi hiekka- ja metsäautoteitä, polkuja ja mäkiä. Välillä oli jopa mahdollisuus juottaa hevoset purolla, jolloin Alma olisi mieluiten tarjonnut Wilmalle uintireissua. Leonista virtaava vesi jännitti, mutta Väiskin perässä sekin uskaltautui kastelemaan turpakarvansa.
Loppujen lopuksi sää oli loistava: sää oli lämmin, muttei pilvien vuoksi kuuma. Pieni tuulenvire piti ötökät poissa, eikä sadekaan päässyt yllättämään. Hevoset olivat hionneet kevyesti, mutta vaikuttivat enemmän kuin tyytyväisiltä Caran pysäyttäessä letkan tallin edustalle.