|
Post by Wilma on Jun 25, 2017 15:39:31 GMT 3
pienen poniriiviön seikkailuja
|
|
|
Post by Wilma on Jun 25, 2017 15:41:03 GMT 3
Poninomistaja Wilma KoskiAnni Salo klo 11.6 20:21:Alma aloitti varsomisen! Jos tulet nopeesti saatat ehkä nähdä sen!Sinä ryhmässä nolikset 11.6 klo 22.51ALMA VARSOI!!!!!ORIN!!!!JA SE VARSA ON MUN IKIOMANI!!!Siitä maagisesta hetkestä oli nyt neljätoista päivää. Neljätoista päivää, kun Alma oli pullauttanut maailmaan täydellisen, tummanrautiaan orivarsan, joka oli mun ikiomani. Istuin Jinnilän tammalaitumella heinikossa ja tuijotin kauempana laiduntavaa Almaa sekä pientä Arvia, joka säntäili ympäriinsä paikasta toiseen kuin mikäkin sähköjänis. Näiden neljäntoista päivän aikana Arvi oli osoittanut meille kaikille paremmin kuin hyvin, että se oli hyvin ADHD poni. Ja aikamoinen riiviö myös. Mutta mitäpä muuta olisi voinut odottaa, kun ponin emä oli Alma ja isä Fiian Svante-poni? Arvi pysähtyi hetkeksi. Se oli mielenkiintoinen hetki, sillä Arvi ei milloinkaan ollut paikallaan, se liikehti jopa nukkuessaan. Arvin tummat silmät porautuivat suoraan minuun. Pieni pää kurkottui hieman lähemmäs hämmästellen, kuka tämä punatukkainen otus oikein oli, aivan kuin varsa olisi vasta tänään, tässä ja nyt tajunnut, että olin olemassa. Ehkä se olikin. Uskoin, että sen aivot olivat mitä luultavimmin herneen kokoiset. Hetkessä Arvi viskasi jo päätään, säntäsi päätä huimaavaan vauhtiin ja heitteli peräpäätänsä kohti sinistä taivasta niin, että se kompastui omiin jalkoihinsa ja lensi mukkelis makkelis nurmikolle. Hieman nolona se vilkaisi vieressä turpa heinikossa kulkevaa Caraa, mutta säntäsi sitten taas pystyyn ja huimaan juoksuun. Se yritti haastaa Daisya leikkimään kanssaan, mutta Daisy tyytyi vain vilkaisemaan pieneen huliviliin ja jatkamaan sitten ruokailuaan. Kun edes oma äippä ei suostunut leikkiin, otti Arvi kunnon maitohörpyt ja kellahti nurmelle simahtaen saman tien. Arvi on kuin kissanpentu, ajattelin, Kova riehumaan, mutta kun se väsähtää, se nukahtaa saman tien. Ja herättyään se on jo valmis jatkamaan riehumista. Istuin siinä portin vieressä ja tuijotin Arvia, jonka pikkuinen kylki kohosi nurmesta kuin loiva, tummanruskea kukkula. ”Mitä sä oikein duunaat?” kuului äkkiä ääni vierestäni. Hätkähdin hieman ja tiirailin ylös kohti kasvoja, jotka olivat puhuneet. Auringon häikäisemisestä huolimatta tunnistin tulijan olevan Cella, pellavatukkainen, suorasukainen ja rempseä Cella, joka oli tullut hakemaan Daisya maastolenkille. ”Istun”, vastasin todenmukaisesti. ”Ja katselen Arvia. Se rauhoittui ja nukahti viimein.” ”Huh, hyvä. Mä livahdan hakemaan tota hepokattia mahdollisimman hiljaa ja nopeesti ettei sun riiviös herää ja tuu mukaan.” Arvi oli tunnettu siitä, että se mielellään tulisi aina portista ulos, kun joku hevonen kulki siitä. Kerran se oli jo onnistunutkin, ja Jiri-parka oli juossut sen perässä tallipihalla naama punaisena. Se oli tullut kertomaan mulle tapahtuneesta hieman häpeissään ja pahoillaan, mutta se helpottui kun mä nauroin vaan. Kai. Tai ehkä sitä hävetti vielä enemmän, kun mä nauroin. ”Mä avaan sulle portin”, nyökkäsin. Nousin heinikosta ja katselin, kuinka Cella lähti kävelemään Daisynsa luokse tamman tullessa reippaasti sitä vastaan. Tästä kesästä tulisi mainio. // Hei ihan mahtavaa, että Arvi sai noin innokkaan omistajan! Ja mikäs sen mukavampaa, että me päästään seuraamaan ponin kasvua aitiopaikoilta Ihanan kepeä ja soljuva tarina, josta välittyy poninomistajan ja varsaelämän huuma.
|
|
|
Post by Wilma on Aug 26, 2017 14:44:24 GMT 3
Hippaleikki
Arvi olisi mielellään leikkinyt hippaa, mutta Wilmasta ajatus ei ollut niin houkutteleva... Iso kiitos kuvasta Laalle! <3
|
|
|
Post by Wilma on Aug 26, 2017 17:29:18 GMT 3
Rakas päiväkirja...
Arvi oli kasvanut. Ei juurikaan henkisesti, sama hullu sähköjänis se oli edelleen, mutta se ei enää näyttänyt ihan siltä samalta pikkuiselta vauvalta mikä se oli ollut kesäkuussa. Siitä oli kasvamassa iso poika, olihan se jo sentään puolivuotias! Ei mikään pikkupoika enää, siis! Arvin vieroittaminen oli ollut yllättävän helppoa. Se oli ensimmäinen asia, mikä sen ponin kanssa oli ollut helppoa, kaikki muu oli ollut työn ja tuskan takana. Olin ollut NIIIIN ylpeä poninomistaja Wilma Koski, kun Arvi oli huutanut emänsä perään vain pari päivää ja rauhoittunut sitten. Ja se oltiin ruunattu vähän aikaa sitten!! Nyt se asusti pihatossa kavereidensa kanssa ja aiheutti vieläkin hämminkiä karkailemalla välillä. Ei se ruunaaminen sitä paljoa ollut rauhoittanut, mutta eiköhän se joskus vähän tyyntyisi! Niin, ja olin ollut Väiskillä Lauri Merikannon kouluvalmennuksessa! Se oli ollut superkivaa!! Lauri on hyvä valmentaja ja Väiski on hurjan kiva hevonen. Anni lupasi, että saan harjoitella sen kanssa ja kisata myös! Alkukuusta me oltiinkin oltu Väiskin kanssa koulukisoissa. Me tultiin neljänsiksi. Seuraavana päivänä oli ollut estekisat, ja me Väiskin kanssa osallistuttiin 50cm ja 70cm luokkiin. Me oltiin tultu aika häntäpäähän tuloksissa, mutta ei se mitään! Ehkö koulu on enemmän mun ja Väiskin juttu. Katsotaan sitten, kun Arvi on isompi, mitä me keksitään. Jos sillä on malttia kouluratsastukseen, me voitaisiin ryhtyä treenaamaan sitä ja käymään Laurin valmennuksissa yhdessä! Kouluratsastus on oikeastaan tosi kivaa. Mutta koska Arvi on vielä niin pieni, mä harjoittelen nyt ensin Väiskillä. Ja jos Anni antaa luvan niin mä voin kilpailla Väiskillä vielä sittenkin kun Arvi on iso. Väiski on hurjan kiva hevonen, niinkuin mä jo sanoinkin. En tiedä onko se liikaa toivottu, mutta toivoisin kuitenkin, että Arvista kasvaisi isona vähän samanlainen kuin Väiskistä. Sellainen ahkera ja miellyttämishaluinen. Muttei tietenkään yhtä iso. Onhan Arvi sentään poni! // Voihan Arvi! Toivotaan tosiaan sormet ja varpaat ristissä, että siitä tosiaan tulee miellyttämisenhaluisempi kuin Almasta Ja mitä Väiskiin tulee, siinä on toden totta opetusmestari paikallaan. Ilman muuta saat vuokrailla herraa valmennuksiin ja startata Liekkijärven alueen kisoissa! Katsotaan, josko saataisiin syksylle vielä kisat pystyyn omalla tallillakin Ja niin kauan kuin Väiskillä ei ole hoitajaa/vuokraajaa, se voisi kaivata liikutusta kerran pari viikossa.. - Anni
|
|