|
Post by Sanja K. on Sept 1, 2017 20:03:52 GMT 3
Jinnilässä 01.09.2017 eteenpäin Asuu pihatossa
Tulevat reissut: 30.11.-17 Koulukilpailut - luokkana Helppo B
|
|
|
Post by Sanja K. on Sept 1, 2017 20:16:20 GMT 3
01.09.2017 Muutto JinniläänMeillä oli ollut Fionan kanssa tapahtumarikas kesä. Ensin muutimme pois Vekaravaarasta ja Fiona tuli toisen hevoseni Nessun kanssa meille pihaan. Pari kuukautta meni maastoillessa ja vain fiilistellessä, mutta nyt olisi aika päästä takaisin ruotuun. Nessu siirtyi kaverilleni ylläpitoon tämän menetettyä oman hevosensa ja Fionalle oli aika etsiä uusi tallipaikka. Sitten eteen sattui Jinnilä, josta oli juuri vapautunut yksi pihattopaikka. Niimpä kävin paikanpäällä käymässä ja heti paikkaan tykästyin. Fiona saikin jo aika pian muuttaa uuteen kotiinsa. "En mä usko että se kavereitaan teurastaa", naurahdin hieman leikilläni taluttaessani Fionaa vihdoin Jinnilän pihassa kohti pihattoa. Olin kertoillut tilan omistajalle Annille tamman terävästä purukalustosta. Ei Fiona ole enää läheskään niin äkäinen kuin mitä minulle tullessaan ja kyllä tamma heppakavereiden kanssa hyvin osaa käyttäytyä. Tamma käveli melko rauhassa perässäni, vaikkakin mulkoili selvästi toisella puolellani kävelevää Annia. "Kaikkia ketkä mahollisesti käy ruokkimassa pihatolla, niin suosittelen varottamaan Fionasta. Se osaa olla vähän arvaamaton, mutta on sen lähellä vaa itsevarma niin kyllä se väistää", selostin vielä ja Anni nyökkäili. Saavuimme lopulta pihatolle, jonne oli sitten aika päästää Fiona. Annoin sen ensin aidan takaa katsella kavereitaan, jonka jälkeen vein tamman tarhaan ja päästin sen irti. Hieman jännittynein fiiliksin jäin katsomaan miltä meno alkaa näyttämään. Pihatossa oli Fionaa reilu kymmenen senttiä matalampi knabstruptamma, sekä kaksi ponia. Musta täysiveriseni katseli tulevia kämppiksiään hieman arvioiden ja lähti heti kukkoilemaan. "Kyl mä uskon että Fionasta pomo tulee. Alma ja Daisy kyllä alistuu, mutta Arvi, toi nuori ponipoika on kanssa aika kovapäinen", Anni selosti ja katsoin entistä jännittyneemmin Arvia. Toivottavasti se osaa väistellä jos Fiona päättää ryhtyä hankalaksi. Hetken seurailimme lauman touhuja ja yllättävän nopeasti kaikki väistivät Fionaa. Tamma ei kuitenkaan ole pomona mikään tyranni, muttei siedä muiden ryttyilyä. Nopeasti Fiona asettui vain mutustelemaan heiniä ja antoi muiden tulla haistelemaan sitä. "Aika fiksun oloinen nuori hevonen", Anni sanoi ja nyökkäsin. "Joo, se on ollut mulla jo muutaman vuotta. On kyllä osoittautunut järkeväksi hevoseksi, vaikka se vähän vaikee välillä onkin", naurahdin ja lähdin kävelemään Anni mukanani autolle, josta pitäisi vielä Fionan tavarat purkaa. ~ Sanja // Tervetuloa! Fiona onkin tosiaan vähän erilainen lisä pihattoon, mutta eiköhän me tulla toimeen Alma tuntui olevan hieman nyreissään uudesta pomottajasta, poni kun on tottunut kyykyttämään niin neli- kuin kaksijalkaisiakin (Jiri ei myönnä mitään).. Mutta eiköhän se arvojärjestys sieltä löydy! Toivottavasti viihdytte ja meiltä löytyy teille tarpeeksi hyvät puitteet, valmennuksia on ainakin vielä luvassa tälle syksyä! -Anni
|
|
|
Post by Sanja K. on Sept 4, 2017 16:11:38 GMT 3
04.09.2017 Fionalla ja Almalla, sillä ruskealla ponitammalla oli ruvennut tulemaan jotain kärhämää. Vaikka pikkutamma olikin alkuun väistänyt hienosti, olivat ruoka-ajat aiheuttaneet harmaita hiuksia. Molemmilla oli parit pikkuvekit takapäissään, ei mitään vakavaa, mutta kurja juttu. Anni oli kuitenkin lohduttanut sanomalla että kyllä ne siihen asettuu, tarvitsevat vaan vähän aikaa. Hoidettuani Fionan ratsastuskuntoon, talutin mustan tamman kentälle. Olin kuullut Annilta että Saksassa ja Suomessa menestystä niittänyt kenttäratsastaja Lauri Merikanto olisi tulossa Jinnilään suorittamaan halukkaille läpiratsastuksia. Hieman asiaa mietin, mutta päätin antaa Fionan kotiutua ensin huolella. Tammaa ei ollut äitini lisäksi käsitellyt kukaan vieras ja selässä olin ollut ainut. Tammalla oli hieman jotain pelkotunteita miehiä kohtaan, ainakin aluksi, oli se sentään poikaystävääni jo tottunut. Ehkä en siis vielä stressaisi sitä uudella ratsastajalla, varmaan se Lauri joskus uudestaankin Suomeen tulisi. Nousin lopulta ratsaille ja kokosin heti ohjat käsiini. Hieman Fiona yritti lähteä kiemurtelemaan, mutta napakat pohjeavut suoristivat tamman ja oma moottori löytyi. Nostin aika nopeasti ravin, kun minulla oli tänään hieman kiireinen päivä. Jumppasin Fionaa suurella kahdeksikolla ja vasempaan kierrokseen tamma tuntui hieman jäkittävän. Parilla pienemmällä voltilla sain hyvin tamman jumpattua molemmista kyljistään notkeasti. Laukkaa otin vain vähän ja keskityin vain hakemaan rentoa ja hyvässä tahdissa etenevää laukkaa. Ei Fionasta kyllä enää uskoisi että se on entinen laukkahevonen. Lopettelin ratsastuksen lyhyeen ja hyppäsin ratsailta. Töihin olisi jo kiire ja Fiona oli ratsastaessa melko hyvä, niin miksi turhaan venyttää hommia. Löysäsin tamman satulavyön, nostin jalustimet ylös ja taputin hyväntuulisesti Fionan kaulaa. Tamma antoi minun hetken rapsutella itseään, mutta nopeasti se teki selväksi että ei enää tarvitse lääppiä. Niimpä kävelimme hyvät loppukäynnit, jonka jälkeen palasimme pihatolle, jossa vain nappasin Fionalta varusteet pois, hieman huitaisin harjalla ja päästin sen pihattoon. ~ Sanja // Pihaton neideillä on toden totta ollut draamaa, sillä sen lisäksi, että Alma on pistänyt Fionalle vastaan, se on myös ominut Daisyn itselleen. Arvi sen sijaan pompottaa äitiään ajoittain ihan 6-0 ja on halunnut telmiä Fionan kanssa. Päivä päivältä porukka on kuitenkin asettunut paremmin heinäkasoilleen ja luulen, että tasapaino löytyy - eihän niistä ylimpiä ystävyksiä tarvitse tehdäkään, kunhan sietävät toisensa! Lauri on tulossa syksyn mittaan käymään valmennuskeikoilla täällä meillä ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että mies saattaa muuttaa takaisin Suomeen. Valmennuksia on siis tiedossa, tervetuloa Jos läpiratsastukseen ei muillakaan ole tarvetta, saatetaan tilalle ottaa esimerkiksi puolen tunnin yksäreitä. - Anni
|
|
|
Post by Sanja K. on Sept 9, 2017 15:45:01 GMT 3
09.09.2017 Koulukilpailut Aerian Riding Center - Helppo B, 4/36Uudelle tallille muutto oli innostanut minutkin taas kilparadalle. Päätin aloittaa taas kilpailemisen tauon jälkeen koulukisoilla ja suuntasimmekin Aerian ratsastuskeskukseen, jossa luokkana olisi Helppo B. Edellisenä päivänä Fiona oli ollut melko energinen, eikä ollut malttanut lainkaan keskittyä työskentelyyn, joten lähdin kisoihin hieman ristiriitaisella meiningillä. Puhdistin illalla Fionan varusteet, pakkasin tavarat ja aamulla lähdimme jo aikaisin ajamaan kohti Aeriania. Kisapaikalla nappasin Fionan ulos trailerista. Mukana apulaisena oli poikaystäväni Riku, joka saikin talutella Fionaa sen aikaa kun itse kävin hoitamassa ilmoittautumisen. Palatessani trailerille, varustin Fionan ja letitin tamman häntää hieman ja kiinnitin letin punaisella rusetilla. Vedin itselleni kypärän päähän, nappasin lökärit pois valkeiden ratsastushousujeni päältä ja vedin saappaat jalkoihin. Kannukseni olivat todella pienet, kun ei niistä pahemmin mitään iloa Fionalla ratsastaessa ole. Kävelimme ratsastuskeskuksen piha-aluetta alkukäynneiksi ja vihdoin kello oli tarpeeksi, että pääsin verryttelyalueelle. Fiona oli todella vireä ja se liikkui hyvässä ryhdissä. Otin nopeat verryttelyt ravissa ja laukassa, jonka jälkeen ratsastin vielä tammaa paremmin kuulolle harjoitusravissa. Erityisesti laukannostot tarkistin rauhallisiksi, jotta Fiona lopettaisi sen perinteisen liioittelunsa. Kun Fiona tuntui hyvältä, siirryin hetkeksi vielä pihan puolelle kävelemään, jonka jälkeen meidät kutsuttiin radalle. Koko rata meni osaltani kuin sumussa. Fiona tuntui todella hyvältä, se liikkui kevyesti ja maltillisesti, eikä säheltänyt mitään turhia. Laukan Fiona rikkoi kertaalleen raville, mutta sain palautettua laukan nopeasti ja siististi. Rata loppui oikeastaan liiankin nopeasti, olisin mielelläni vielä jatkanut. Hymyillen kuin naantalin aurinko pysäytin Fionan lopputervehdykseen ja tiputin ohjat löysiksi taputtaen tamman kaulaa. Kävelimme rauhassa ulos radalta ja hyppäsin ratsailta. Kun luokka loppui, kuulin nimeni kaijuttimista, mikä tarkoitti sitä että olimme sijoittuneet. Kun tarkemmin kuuntelin, ymmärsin että olimme tulleet koko luokassa neljänsiksi. Paljon iloisempi en enään voinut olla ja innoissani hyppäsin takaisin ratsaille ja ohjasin Fionan kentän portille muiden sijoittuneiden sekaan. Pääsimme kentälle, jossa hevosten suitsiin kiinnitettiin kauniit ruusukkeet. Me saimme upean punaisen ruusukkeen ja Fionakin seisoi kiltisti paikallaan ruusukkeen kiinnityksen ajan. Kunniakierroksella Fiona lähti hieman revittelemään ja heitti pari pikkupukkia, mutta ei se haitannut, olimme juuri tehneet parhaan ratamme ikinä! Jinnilään palasimme hyvillä mielillä. Kyllä meistä Fionan kanssa tulee kova pari kilpakentille! Seuraavat kilpailumme olisivat 17.09. ja kyseessä olisi estekilpailut. Pitäisi yrittää ehtiä vielä hyppäämään ennen niitä kilpailuita. ~ Sanja
|
|
|
Post by Sanja K. on Jan 30, 2018 19:58:27 GMT 3
30.01.2018 Epäonninen alkuvuosi
Mun ja Fionan osalta alkuvuosi oli mennyt alamäkeen, ja lujaa. Ennen vuodenvaihdetta oli lähtenyt kenkä ja sen mukana kaviosta oli lohjennut pala. Fiona sitten herkkänä neitinä alkoi hieman arkoa kaviota, vaikka kenkä saatiinkin takaisin paikalleen heti seuraavana päivänä. Parin päivän päästä sitten tämä oikea etujalka alkoi vähän kerätä nestettä ja Fiona alkoi olla vähän enemmän epäpuhdas, joten suunnattiin sitten klinikalle kun turvotus ei vain lähtenyt.
Jalasta löytyi superpieni, siis oikeasti superpieni naarmu, joka oli onnistunut tulehtumaan ja aiheuttamaan impparin. Niin meidän tuuria! No, saatiin siihen sitten lyhyt antibioottikuuri ja päästiin kotiin, jossa pari päivää käärittiin hauteita ja liikuttiin kävellen ja vähän liinassa hölkäten. Fiona oli onneksi fiksu toipilas ja imppari parani nopeasti, jonka jälkeen päästiin jatkamaan hommia.
Sitten pari viikkoa impparista parantumisen jälkeen löysin Fionan tarhasta kauhea vekki päässä. Veri vaan valui ja itse olisin varmaan pyörtynyt jos Anni ei olisi kiiruhtanut hätiin. Heppa pesariin seisomaan, soitto eläinlääkärille ja miettimään mitähän ihmettä nyt taas on tapahtunut. No, mietinnän lopputulos oli se, että Fiona oli riekkunut tarhassa, vetänyt kuperkeikan ja osunut otsallaan terävään kiveen.
Eläinlääkäri puhdisti haavan, sai verenvuodon tyrehtymään ja tikkasi haavan. Päähän kietaistiin suojaava taitos ja saatiin kiittää onneamme, ettei mennyt silmä. Haava oli loppupeleissä pienempi kuin miltä näytti, mutta taas saatiin antibiootit päälle ja uusittiin samalla jäykkäkouristusrokotus, jonka voimassaoloaika hupeni kokoajan.
Suitsista napattiin otsapanta pois ja onneksi saatiin jatkaa kevyttää liikuntaa. Haava puhdistettiin päivittäin ja kävin potkimassa tarhasta pois kaikki kivet, jotka saattavat olla edes hieman teräviä. Fiona parani onneksi taas nopeasti ja päästiin pian takaisin kunnolla hommiin. Mukava arpi tammalle jää silmän yläpuolelle, mutta se ei haittaa.
Nyt viimepäivät tamma on pyörinyt liinassa siksi, että onnistui murtamaan minulta varpaan liiskatessaan jalalleni. Kohtalaisen epäonnisesti siis on lähtenyt vuosi 2018 käyntiin, mutta jos tämä lähtisi tästä nousuun ja loppuvuosi sujuisi ongelmitta.
~ Sanja
// Apua, te olette kyllä jo nyt ansainneet vuoden epäonnisimman parivaljakon tittelin.. Eihän tästä voinut edes tykätä! Onneksi lumitilanne on nyt niin hyvä, että pitäisi Fionallakin olla jo pehmeä kuperkeikka-alusta kaiken varalle. Toivotaan, että tamma olisi viisastunut haaveristaan! Muista nykäistä hihasta, jos tuntuu, ettet saa huolehdittua Fionan liikunnasta varpaan kanssa. Voin hyvin ottaa tamman ratsastukseen joku päivä, jos siltä näyttää. Mutta paranemiset sulle, toivottavasti pääset palaamaan satulaan ennen Laurin valmennuksia! -Anni
|
|